6 myyttiä rahasta

Yliopisto-lehti 5/2013

Kuvituskuva

Rahapuhe tulee kuin yhdestä suusta. On aika tarkistaa talousväitteiden totuudenmukaisuus.

 

1. ENNEN RAHAN KEKSIMISTÄ KÄYTIIN VAIHTOKAUPPAA.

Ilman rahaa elämä kävisi vaivalloiseksi. Lähikaupassa pitäisi neuvotella, saako vanhat lenkkarit ja narukerän vaihdettua kahvipakettiin ja vanulappuihin.

Sellaista elämä ennen oli, kerrotaan rahan syntytarinassa. Kuulemma ennen rahan keksimistä elettiin hankalassa vaihtotaloudessa. Käytännöllisistä syistä päädyttiin valitsemaan vaihdettavista hyödykkeistä yksi, arvokkaat metallit, joita alettiin käyttää yleisenä vaihdon välineenä ja tavaroiden arvon mittana.

Tarinaa toistetaan laajalti, ja erityisen mieltyneitä siihen ovat taloustieteen oppikirjojen laatijat. Antropologit ja historioitsijat ovat tienneet kertomuksen myytiksi jo pitkään. Alkukantaiset yhteisöt kyllä kävivät rituaalinomaista vaihtokauppaa, mutta pikemminkin tuntemattomien tai jopa vihollisten kanssa. Oman yhteisön sisällä tarpeellinen jaettiin ilman vaihtoa ja tinkimistä.

Rahaa ei otettu käyttöön siksi, että vaihtokauppa olisi ollut hankalaa. Rahan alkuperä on velka.

Alun alkaen raha ei ollut kolikoita tai seteleitä, vaan velkaa ja luottoa. Viiden vuosituhannen takaisessa Mesopotamiassa raha oli velkakirjoja.

Jo silloin raha oli niin sanotusti jälkimarkkinakelpoista. Savinen velkakirja lupasi, että velka maksetaan savilaatan haltijalle, ei siis välttämättä velkakirjan alkuperäiselle saajalle. Ei tiedetä, kuinka paljon velkakirjat kiersivät ihmiseltä toiselle, mutta rahan luonne oli alusta asti sama kuin nykyisin. Se on ostettavaa ja myytävää velkaa, saatavia pankilta.

Järjestelmä rahan ympärillä on nyttemmin laajentunut koko yhteiskuntaan ja käynyt yhä monimutkaisemmaksi.

 

2. RAHA LUODAAN KESKUSPANKKIEN PAINOKONEISSA.

Mistä raha tulee? Monesti ajatellaan, että valtion KESKUSPANKKI luo painokoneissa tai bitteinä rahaa, jota se myöntää tarkoin harkiten liikepankeille, kuten vaikka Nordealle tai Osuuspankille. Tähän käsitykseen perustuvat monet VALTAVIRTAISEN TALOUSTIETEEN opit.

Nykyisessä pankkijärjestelmässä raha syntyy toisaalla: sitä mukaa kun yksityishenkilöt ja yritykset ottavat sitä velaksi. Sanotaan, että raha on ENDOGEENISTA.

Rahan synty on arkinen tapahtuma. Kun pyytää pankista satatuhatta euroa asuntolainaa, saatetaan summa hyvinkin myöntää, jos on vakituinen työpaikka ja säästöjä. Silloin tulevan asunnon­omistajan tilille ilmestyy hurja määrä rahaa.

Pankin holvissa ei kuitenkaan ole nippua painomusteentuoksuisia viisisatasia, jotka siirrettäisiin lainansaajan omaisuudeksi. Ei myöskään ole pankin tiliä, johon keskuspankki olisi siirtänyt varoja pankin sittemmin käytettäväksi ja jolta ne nyt siirrettäisiin asiakkaan tilille.

Raha ilmestyy tyhjästä, kun yksityishenkilö tai yritys ottaa pankista lainan. Tällöin tehdään neljä kirjanpitomerkintää: Lainansaajan tilille merkitään sovittu summa saatavia ja saman verran velkaa. Pankille kertyy velkakirjasta tuo sama summa saatavia ja yhtä suuri velka.

Uutta rahaa luodaan, jos ja kun pankki luottaa saavansa sen takaisin. Rahaa syntyykin sitä mukaa kuin maksukykyiset ihmiset tai yritykset ilmoittavat sitä haluavansa.

Myönnettyään lainan liikepankki kääntyy keskuspankin puoleen ja käytännössä saa aina saman summan niin sanottua keskuspankkirahaa. Keskuspankkirahaa tarvitaan, koska sitä käytetään pankkien väliseen maksuliikenteeseen.

Keskuspankit myöntävät rahan, jos liikepankit eivät ole lainanneet sitä edelleen aivan holtittomasti. Liikepankeilta vaaditaan, että niillä on tietty määrä keskuspankkirahaa, mutta näillä niin sanotuilla reservivaatimuksilla ei ole suurta käytännön merkitystä. Liikepankit kun voivat hankkia lainaamansa rahat jälkikäteen.

Keskuspankit eivät siis ohjaa liikkeellä olevaa rahaa päättämällä kierrossa olevan rahan määrän, vaan ohjaamalla korkotasoa ohjauskorolla. Ohjaus­korko on liikepankkien keskuspankkirahasta maksama korko.

Keskuspankki ei voi normaalisti kieltäytyä liikepankkien lainapyynnöistä, koska tällöin liikepankit joutuvat lainaamaan keskuspankkirahaa toisiltaan. Pankkien väliset lainat lisäävät keskuspankkirahan kysyntää ja nostavat korkoja. Samalla keskuspankkien korkotavoite karkaa niiden hallinnasta.

 

KESKUSPANKKI: Valtiollinen tai euroalueen
tapauksessa ylikansallinen pankki, joka toteuttaa valtion rahapolitiikkaa.

VALTAVIRTAINEN TALOUSTIEDE: Taloustieteessä ja politiikassa vaikutusvaltainen ja taloustieteen opetuksessa hallitseva uusklassisen taloustieteen perinne.

ENDOGEENINEN RAHA: Raha, joka syntyy markkinoilla lainankysynnän myötä. Vastakohta on eksogeeninen raha, joka syntyy markkinoiden ulkopuolella, kun keskuspankki laskee sitä liikkeelle.

 

3. RAHA ON NEUTRAALI HYÖDYKE.

Kun jokin hyödyke, eli tavara tai palvelu, on kaupan, sen arvo määräytyy kysynnän ja tarjonnan mukaan. Kysynnän ja tarjonnan lain lausutaankin usein vaikuttavan lähes kaikkialla, missä asioilla on arvo.

Ajatus rahan arvon muotoutumisesta kysynnän ja tarjonnan mukaan liittyy tarinaan rahan alkuperästä vaihtokaupan korvaajana: raha on luotu yhdeksi hyödykkeeksi muiden joukkoon. Raha on hyödykkeenä neutraali, koska sillä ei ole itsessään arvoa. Rahaa on tarkoitus vaihtaa muihin tavaroihin ja palveluihin.

Tätä taloustieteen jykevää kulmakiveä kutsutaan neutraalin rahan aksioomaksi. Sen mukaan raha on kuin mikä tahansa muu ostettava ja myytävä hyödyke, samalla tavalla kuin vaikka banaani. Tästä seuraa, että raha noudattaa samoja kysynnän ja tarjonnan lainalaisuuksia kuin mikä tahansa hyödyke.

Jos banaanien tarjonta räjähtää käsiin, niitä myydään entistä halvemmalla. Samalla kaavalla ajatellaan, että kun rahan tarjonta eli määrä kasvaa, sen arvo laskee. Silloin samalla rahalla saa vähemmän. Syntyy inflaatio.

Eli kun banaanien hinta laskee kasvaneen tarjonnan vuoksi, banaaneja ostetaan enemmän. Tarjonta luo kysyntää.

Tämän ajatuksen mukaan hyödykkeiden kysynnällä ei ole juurikaan merkitystä, vaan ainoastaan niiden tuotannolla. Banaaneja ei kaivattaisi, jos niitä ei saisi lähi-Siwasta tai tienoon isommastakaan marketista.

Kun taloustilanne on tiukka, ihmiset tapaavat ottaa vähemmän lainoja. Jos rahan arvo määräytyisi kysynnän ja tarjonnan mukaan, jäisi perinteisen näkemyksen mukaan tällöin pankkien holveihin enemmän rahaa, ja rahan tarjonta nousisi.

Tällöin pankit voisivat lainata sitä halvemmalla, eli pienemmällä korolla, ja ihmiset alkaisivat taas ottaa innokkaammin lainoja.

Näin ei kuitenkaan ole. Raha ei ole hyödyke kuten banaani. Raha syntyy pankeissa lainaa otettaessa, ja korkoja säädetään ulkoa keskuspankista. Näin ollen rahan tarjonta ei kasva, jos laina jää ottamatta. Lisärahaa ei vain synny. Vaikka ihmiset eläisivät kuinka säästeliäästi, korkotaso on kuitenkin viime kädessä keskuspankin varassa.

Jotta raha olisi kuin hyödyke, keskuspankkien pitäisi laskea sitä liikkeelle rajattu määrä. Koska näin ei ole, ei rahan arvon kehitys noudata samoja lainalaisuuksia kuin muiden hyödykkeiden arvon, eikä rahan tarjonta luo suoraan sen kysyntää.

 

4. INFLAATIO ON PAHA.

Arkijärjellä on helppo kummeksua, miksi valtion tiukka rahatilanne olisi ongelma.  Keskuspankkihan voisi painaa valtiolle sen tarvitsemat varat.

Kyseisen ratkaisuehdotuksen esittänyt on varmasti kuullut myös vastauksen. Rahamäärää ei voi kasvattaa, koska siitä seuraa INFLAATIO.

Suoraan keskuspankkirahoitukseen penseästi suhtautuvat nojaavat ajatukseen, että rahamäärän kasvun pitäisi aina seurata talouden kokonaistuotannon kasvua. Klassisen taloustieteen yhden oppi-isän MILTON FRIEDMANIN mukaan talouskriisit johtuvatkin siitä, että rahan määrää kasvatetaan liian nopeasti, jolloin sen arvo laskee, tai liian hitaasti, jolloin sen arvo nousee ylen määrin.

Pitkälle 1900-lukua valuuttojen arvo oli sidottu kultakantaan, eli valtioilla piti olla hallussaan kultaa liikkeelle laskemansa rahan arvosta. Silloin valtioiden oli hankala lisätä rahan määrää. Kultakannalla rahasta yritettiin tehdä hyödykkeen kaltaista, mutta kyse oli talouspoliittisesta ratkaisusta, jolla pyrittiin pitämään valuutan arvo vakaana.

Enää keskuspankki ei säätele tarkoin liikkeellä olevan rahan määrää. Miten siis on mahdollista, että inflaatio ei ole karannut käsistä?

Kun raha syntyy yksityisestä lainanotosta, asettuu valtion rahankäyttö uuteen asemaan. Pitää paikkansa, että rahan määrän kasvu saattaa lisätä inflaatiota, mutta rahan määrää lisäävät yhtä lailla asuntolainat ja yrityslainat kuin ”rahan painaminen”, eli valtion kulutuksen rahoittaminen keskuspankkiluotoilla.

Jos kulutus lisääntyy rahan määrän kasvun seurauksena, seurauksena on joko tuotannon lisääntyminen tai hintojen nousu. Markkinataloutta ohjaa kilpailu, joten hinnannousuja pyritään viimeiseen asti estämään. Siksi investoinnit, yksityiset tai julkiset, yleensä laajentavat tuotantoa, eli käytännössä parantavat työllisyyttä.

Jos valtio haluaisi heikossa taloustilanteessa kiihdyttää taloutta tekemällä suoria investointeja, ei seurauksena olisikaan usein pelätty HYPERINFLAATIO, vaikka moista uhkaa on viime aikoinakin väläytelty.

Järkevästi toteutetun elvytyksen seuraus olisi parempi työllisyys ja hieman suurempi inflaatio. Tämän taloustieteilijä JOHN KEYNESIN hahmotteleman, niin sanotun keynesiläisen näkökannan mukaan kysynnän kiihdyttäminen keskuspankkirahaa lisäämällä on etenkin taantumassa hyvää talouspolitiikkaa. Valinta inflaation ja työllisyyden välillä pitäisikin nähdä poliittisena ja ideologisena keskusteluna.

Laajat julkiset investoinnit ja valtion liikkeelle laskema lisäraha alkavat käydä haitallisiksi ja aiheuttaa voimakasta inflaatiota vasta, kun täystyöllisyys on saavutettu.

 

INFLAATIO: Rahan ostovoiman heikkeneminen ja siitä johtuva hintojen nousu.

MILTON FRIEDMAN: (1912–2006) Yhdysvaltalainen talousnobelisti ja merkittävimpiä viime vuosisadan talousteoreetikkoja yhdessä John Maynard Keynesin kanssa.

HYPERINFLAATIO: Tunnetuimmat esimerkit ovat Zimbabwen ja Weimarin tasavallan hurjat inflaatiot. Kumpikaan ei johtunut vain rahamäärän kasvusta, vaan tuotantorakenteen suurista murroksista. 2000-luvulla Zimbabwen talouden rampautti presidentti Robert Mugaben epäonnistunut maareformi. 1920-luvun Weimarissa tuotantorakenne romahti ensimmäisen maailmansodan ja siitä seuranneiden sota­korvausten vuoksi.

JOHN MAYNARD KEYNES: (1883–1946) Englantilainen taloustieteilijä, joka esitti ajatuksen, että taloutta voitaisiin laajasti ottaen hallita. Keskeistä taloustieteen vaihtoehtosuuntausta edustavat niin kutsutut jälkikeynesiläiset, jotka ovat kehittäneet Keynesin ajatuksia pidemmälle, muun muassa modern monetary theory -nimellä kulkevaksi rahateo­riaksi.

 

5. VALTION TALOUTTA ON HOIDETTAVA KUIN KODIN TALOUTTA.

Vaikeina aikoina tarvitaan kuria ja säästöjä. Helsingin Sanomien tänä keväänä TNS Gallupilla teettämän tutkimuksen mukaan 65 prosenttia suomalaisista kannattaa tiukkaa talouskuria, säästöjä ja leikkauksia, jotta valtion velkaantuminen saadaan taitettua.

Velkaisista valtioista puhutaankin usein samaan sävyyn kuin velkaisista kotitalouksista. Valtion ja yksityisellä velalla on kuitenkin eronsa. Valtio kestää velkaa huomattavasti M. & M. Meikäläisten kotitaloutta ja jopa yrityksiä paremmin.

Moderni länsimainen valtio ei ajaudu maksukyvyttömäksi velkojensa tähden, koska se velkaantuu lähes aina omassa valuutassaan. Omaa valuuttaa saa tarpeen mukaan omasta keskuspankista.

Vaikka inflaatio rahan painamisen vuoksi nousisi tai valuutan kurssi heikkenisi, se olisi pienempi paha kuin maksukyvyttömyys tai konkurssi. Seikasta huomautti myös Nobel-palkittu taloustieteilijä Paul Krugman toukokuun alussa blogissaan. Hän kirjoitti, että peloista huolimatta velat eivät voi ajaa Iso-Britanniaa suuriin maksuongelmiin.

Velan suhteen ongelmia voi aiheuttaa euro­alueen rakenne.

Vaikka Japanin valtionvelka on jo reilusti yli 200 prosenttia suurempi kuin maan bruttokansantuote, huomattavasti enemmän kuin Kreikalla koskaan, saa maa silti lainoja hyvin pienillä koroilla. Japani on velkaantunut omassa valuutassaan, joten se pystyy hoitamaan jenivelkansa.

Kreikalle ja muille euromaille euro on kuin vieras valuutta: kenelläkään ei ole omaa keskuspankkia.
Rahoitusmarkkinoiden epäluulo velkaantuvia euromaita kohtaan johtuikin siitä, että euromaa voi itse asiassa tulla maksukyvyttömäksi ja luottokelvottomaksi. Ei tiedetty, miten Euroopan keskuspankki kriisitilanteissa auttaisi ongelmamaita.

Kaikesta huolimatta euromaidenkin julkinen velka on pienempi ongelma kuin ylisuuri kotitalouden tai yrityksen velka, koska mailla on sentään verotusoikeus.

Talouden alamäessä verotulot pienenevät ja työttömyyskorvauksiin ja muihin sosiaalimenoihin kuluva summa kasvaa. Valtioiden velan kasvu taantumassa onkin nykyisessä talousjärjestelmässä mekanismi, joka keventää laman vaikutuksia.

Kotitalouskielikuvaan ja talouskuriin kannustavassa talousajattelussa tämä nähdään ongelmana, vaikka velan kasvussa voisi nähdä myös hyviä piirteitä. Kun yritysten investoinnit vähenevät, valtion kulutus lisääntyy ja talous tasapainottuu.

Koti- ja valtiontalouden vertaaminen kuitenkin elää ja voi hyvin. Se on arkinen ja selkeä ajatus, joka saa talouskurin tuntumaan järkevältä.

Ajatuksen vyönkiristyspolitiikan hyödyllisyydestä ovat omaksuneet kaikki puolueet. Vaikka kitsaan taloudenpidon sosiaalisia vaikutuksia pidettäisiinkin harmillisina, vyönkiristyksen kansantaloudellista hyötyä harvoin kyseenalaistetaan.

Oxfordin yliopiston professorit David Stuckler ja Sanjay Basu esittävätkin tuoreessa kirjassaan Body Economic: Why Austerity kills, että leikkauspolitiikka ja taantuma ovat nostaneet itsemurhien määrää, masennuslääkkeiden käyttöä, HIV-tartuntojen kasvua ja nuorisotyöttömyyttä.

Ja talouskuri saattaa olla väärä lääke myös julkiseen velkaantumiseen. Kun yritykset supistavat ja irtisanovat, valtion ei pidä tehdä samoin. Vaikka kuri hidastaisi velkaantumista, velka-aste suhteessa bruttokansantuotteeseen saattaa kääntyä nousuun, koska kaikkialla vähenevät rahavirrat kuristavat talouskasvua.

Suoraselkäisiä ratkaisuja tiukassa taloustilanteessa eivät olisikaan enemmistön toivomat kuri, säästöt ja leikkaukset, vaan rohkeat investoinnit ja työllisyyden parantaminen velkaa kaihtamatta.

 

6. RAHA ON VAIN RAHAA.

Rahalla ei tee mitään, jos sitä ei käytä. Sen arvo on välinearvoa.

Raha on kuitenkin vahva argumentti. Sen arvo ja voima poliittisessa päätöksenteossa on valtava ja melko lailla kyseenalaistamaton.

Ensin raha määrittelee sen, mikä on mahdollista, eli mihin se riittää. Sitten sen avulla voidaan valita paras mahdollinen vaihtoehto, eli kustannuksiltaan ja hyödyiltään tehokkain.

Rahan ajatellaan olevan kuin lasia: siihen ei tartu muita arvoja.

Meillä on silti paljon rahaan liittyviä sääntöjä. Osa on lakeja, jotka säätelevät, miten joitakin asioi­ta saa ostaa ja myydä. Esimerkiksi ihmiselimillä ei saa Suomessa käydä kauppaa ja lääkkeitä saa myydä vain apteekissa.

Osa on kansantietoa. Vaikka rahaa käytetäänkin moniaalla, se ei määritä kaikkia ihmisten välisiä suhteita. Ystävyyssuhteita ei ole sopivaa solmia rahasta, työpaikkoja ei saa ostaa, parisuhteidenkin soisi järjestyvän muilla perusteilla. Rahaan liittyvät normit ovat usein alitajuisia.

Yksi on kuitenkin kateissa, nimittäin kattava teoreettinen pohdinta rahan moraalista. Milloin rahaa voi käyttää? Mistä sitä sopii hankkia? Mitä raha meille tekee?

Ja ennen kaikkea: mitä rahalla voi ostaa, ja miten rahaa jaetaan?

Rahalla on taipumus laajentaa omaa piiriään uusille alueille. Jos rahaa pidetään annettuna ja neutraalina, se saa rauhassa määrittää yhä suuremman osan elämästä. Jos taas rahan moraalista luonnetta pohdittaisiin tarkemmin, voitaisiin sille luoda rajat. On alueita, johon rahaa ei sovi päästää, ja on alueita, joilla kustannustehokkuus ei ole pätevä argumentti.

Rahan jakaminen on tasa-arvokysymys. Raha on demokraattista siinä mielessä, että periaatteessa kuka tahansa voi käyttää rahaa. Toisaalta raha eriarvoistaa ihmisiä: rahakkaat ovat rahattomia paremmassa asemassa.

Neutraalin ja hajuttoman rahan maailma on vaihtoehdottomuuden maailma. Vaihtoehtoja syntyy, kun kysytään sen perään, mitä raha oikein on.

***

Teksti: Mikko Pelttari

Kuvat: Maisa Piukka

Artikkelia varten on haastateltu Lauri Holappaa ja Adrian Walshia.

Lauri Holappa valmistelee väitöskirjaa rahateoriasta Helsingin yliopistossa ja työstää suomenkielistä perusteosta rahasta tutkija Jussi Ahokkaan kanssa.

Adrian Walsh on australialainen filosofi,
joka työskentelee Helsingin yliopistossa tieteenfilosofian TINT-huippuyksikössä. Walsh on tutkinut poliittista filosofiaa rahan näkökulmasta ja kirjoittanut muun muassa kirjan Morality of money.

LÄHTEET ja kiintoisaa luettavaa:

David Graeber: Debt. The first 5 000 years.
Melville House 2012.

N. Gregory Mankiw & Mark P. Taylor:
Economics. Cengage Learning EMEA 2011.

Adrian Walsh & Tony Lynch: Morality of Money. Palgrave MacMillan 2008.

Michael Walzer: Spheres of Justice. A Defence of Pluralism and Equality. Basil Blackwell 1983.

Lauri Holapan ja Jussi Ahokkaan blogi: rahajatalous.wordpress.com

Kommentit

hartsa - 3.6.2013

Unohditte sitten taas kertaalleen, tavanomaisen harhaanjohtavasti mainita, etta rahaa myos haviaa koko ajan olemasta; kun velka maksetaan pankkiin takaisin - tai kun sita ei makseta!

Eldorado - 3.6.2013

Suosittelen kirjaa On Money by Tero Auvinen.
Se on laudaturin väitöskirja ja tarkastajan sanoin teos, jonka kaltaisia syntyy vain "once in a generation".

P.L. - 3.6.2013

Hyvä teksti sisällön puolesta, mutta kirjoittaja voisi palata tutkimaan peruskoulun äidinkielenkirjoja; teksti on paikoitellen jopa ärsyttävän huonoa suomea. Ei oikein vakuuta yliopistotasolla tämmöinen.

Barrett - 3.6.2013

Erittäin mielenkiintoinen juttu. Hienoa, että tosiasioihin perustuvat näkemykset rahasta ja taloudesta saavat julkisuutta.

ville korkatti - 3.6.2013

puhutte vähän mutta asiaa..

Mikael Marisa - 3.6.2013

1. Rahakauppa on vaihtokauppaa. Vaihtokauppa syntyy automaationa kun mekaanisesta solidariteetista siirrytään orgaaniseen samalla kun yhteisön jäsenten lukumäärä kasvaa yli Dunbarin numeron eli n. 250-290 henkeä. Jo sen alle ihmisten toisilleen tarjoama hyödyke ei ole vastikkeeton. Primitiivisissä yhteisöissä toimii nk. lahjatalous. Lahja odottaa vastalahjaa joko aineellisessa tai sosiaalisessa muodossa.

2. Pankista lainattu raha ei synny tyhjästä. Lainaaminen on hyödyn siirtämistä tulevaisuudesta nykyhetkeen. Se on nykyarvolaskelma tulevaisuudesta. Kuplaantuminen ja luottotappiot syntyvät siitä kun tulevaisuudesta nykyhetkeen siirretty hyöty ei materialisoidukkaan. Pankin luottoreservi on olemassa vain suojaamaan pankkeja tältä epävarmuustekijältä. Täydellisen infromaation maailmassa pankki voisi luoda rahaa täysin tyhjästä ilman reserviä.

3. Oikein. Raha olisi Itävaltalaisessa monetarismissa rajallinen hyödyke ja sen hinta määräytyis kysynnän ja tarjonnan mukaan. Itävaltalaisten mielestä pitkän aikavälin talouskasvu olisi sama kuin fiat-rahamallissa, mutta talous ei kärsisi lamoista ja kuplaantumisesta yhtä pahasti. Kuitenkin minun on huomautettava, että raha saa arvonsa reaalihyödykkeistä. Esimerkki. A) Haet lainaa rakentaaksesi talon. Maksat lainatulla rahalla raksamiehille. C) Raksamiehet rakentavat talon. D) Talo on valmis. E) Myyt talon ja maksat lainan. F) Pankki kirjaa tulot "debit" sarakkeeseen joka on lopulta yhtä suuri kuin "kredit" sarakkeen lainan määrä. Tilikirjaus suljetaan ja raha näin "katoaa". Kysymys: Millä rahalla maksoit raksamiehille?
Vastaus: Raha on hyödyn vaihdantayksikkö. Hyöty jolta raha sai arvonsa on talon käyttöhyöty. Pankki ja sinä otitte kantaaksenne "tulevaisuusriskin". Raksamiehille, sinulle ja pankille kaikille maksettiin osa talon arvosta palkkiona palveluista ja riskinkannosta. Rahan arvo romahtaa tai kasvaa vain reaalisen hyödyn määrän mukaan jota taloudessa on tai jota taloudessa tuotetaan.

4. Puhe on totta mutta johtopäätökset päin P:tä. Kyse on edelleen tulevaisuuden odotuksista. Talous on massapsykologiaa. Jos liikkelle lasketaan valtioinestointien kautta paljon uutta rahaa tai jos korkopolitiikalla kannustetaan yksityistä sektoria investointeihin laskemalla korkoja tapahtuu käytännössä seuraavaa: A) Valtio tai jälkimmäisessä keskuspankki ottaa kantaakseen tulevaisuusriskin kansalaisten puolesta. Valtio/yksityiset investoi asioihin joiden diskontatun nykyarvon uskoo vastaavan lainattua summaa. C) Jos riski ei materialisoidu niin elvytys onnistuu. D) Jos riski materialisoituu niin seuraa hyperinflaatio koska toteutuneet hyödyt eivät vastanneet nykyarvolaskelmia. Esimerkki: Kreikka on elvyttänyt 200% BKT:tä vastanneella summalla. Miksi talous ei ole kasvanut nopeammin kuin Saksassa joka ei ole elvyttänyt? Vastaus: Kreikka on investoinut paskaan. Kysymys: Kannattaako Suomen ottaa lainaa ja investoida elvyttääkseen taloutta? Vastaus: Ei koska talouden rakenteista johtuen on hyvin epätodennäköistä, että elvytys johtaisi kasvuun koska talouden reaalinen aggregaattihyöty on ennusteiden mukaan laskussa. Jengi eläköityy jne. Investointeja kannattaa tehdä vain asioihin jotka todennäköisesti ovat tulevaisuudessa nykyarvolaskelmaansa arvokkaampia, muuten valtion "uloslainaama" raha josta se ottaa vastuun muuttuu roskalainaksi ja valtio ei kykene elvytyksen tuloksilla maksamaan elvytyksen hintaa.

5. 1800-luvun jälkeen 68 maata on ajautunut maksukyvyttömyyteen kotimaisella velalla. Tottakai valtio siinä missä mikä tahansa muukin taloudellinen entiteetti voi ajautua maksukyvyttömyyteen missä tahansa valuuttamaailmassa. Raha on hyötyä joka saa arvonsa entiteetin reaalihyödystä. Jos valtio yrittää selvitä maksukyvyttömyydestä painamalla rahaa seuraa hyperinflaatio. Tuhosihan Mugabekin Zimbabwen talouden ihan kotimaisella velanotolla. Japanin lainanottokyky ja korkojen mataluus ei johdu velkojen kotimaisuudesta vaan Japanin riskinkantokyvystä. Japanissa alv. on 5%. Veronkorotusvara on syy Japanin mataliin korkoihin. Talouden kasvu tai kutistuminen ei ole mikään virtuaali-ilmiö vaan totisinta totta. Talouskasvu ei seuraa rahaa, vaan reaalihyödyn tuotantoa ja tasetta. Virtuaalisin toimenpitein esim. devalvaatio tms. ei voida vaikuttaa todellisiin ilmiöihin muuten kuin välillisesti vaikuttamalla massapsykologialla ihmisten tulevaisuudenodotuksiin ja siten käyttäytymiseen. Se ei kuitenkaan riitä sillä vaikka kaikki nyt uskoisivat Euroopan ampaisevan 10% kasvuun se ei riittäisi aikaansaamaan tuota kasvua. Rakenteet ovat todellisia, eivät kuvitelmia. Eläkeläinen ei nuorru vaikka kuinka niin uskoisikin.

6. Raha on hyödyntuotannon yksikkö. Se on neutraali eikä kanna mukanaan mitään merkityksiä jollei siihen joku niitä merkityksiä subjektiivisesti liitä. Se ei kuitenkaan tee niistä objektiivisesti todellisia, vaikkakin jaettujen merkitysten harmonia osaltaan luo sosiaalista rakennetta jonka vaikutukset ovat objektiivisesti tosia. Kirjoittajat ottavat esille esim. tuloerot.

Tuloerot syntyvät epäsymmetrisestä keskinäisriippuvuudesta. Ihmisellä on vaihdantataloudessa enemmän taloudellisia resursseja kuin toisilla lähinnä siitä syystä, että muut ovat vapaaehtoisessa vaihdannassa antaneet hänelle enemmän resursseja kuin toisille. Klassisessa taloustieteessä jostain syystä ollaan ihastuttu esimerkkeihin joissa seikkailee Robinson Crusoe ja hänen ystävänsä perjantai. Rakennan oman esimerkkini saman näyttelijäkaartin varaan.

Saarella on vain Robinson ja Perjantai. Perjantai on etevämpi keräämään hedelmiä kuin Robinson. Käy niin, että talven tullen Robinsonin hedelmävarasto ehtyy. Perjantailla on kuitenkin paljon hedelmiä salaisessa varastossaan. Robinsonista tulee Perjantain palvelija. Jos Perjantai ja Robinson saavat seurakseen ihmissyöjäheimon naapurisaarelta on todennäköistä, että Perjantai saa laumassa enemmän poliittista valtaa. Heimo on riippuvaisempi hänestä kuin Robinsonista ja hän ei ole kovin riippuvainen laumasta eikä Robinsonista. Pian lauma alkaa viljelemään maata ja keksii rahan, sekä omistusoikeuden. Robinson osoittautuukin muita etevämmäksi maanviljelijäksi. Kun tulee kuivuus vain Robinsonilla on ruokaa varastossaan ja rahaa tilillään. Seuraa monopsinen neuvottelutilanne. Robinson voi määrätä palkat ja ottaa muun lauman palkollisikseen. Palkolliset ovat riippuvaisempia työnantajastaan kuin työnantaja heistä. Perjantai ryhtyy lääkäriksi. Perjantai tuottaa sairaille potilailleen, mukaanlukien Robinsonille enemmän hyötyä tunnissa kuin potilaat pystyvät omassa työssään tuottaa hyötyä Perjantaille. Perjantai rikastuu suhteessa muihin. Muut ovat riippuvaisempia Perjantaista kuin Perjantai heistä. Perjantai ja Robinson muodostavat yhteisössä eliitin. He ovat riippuvaisia toisistaan, mutta eivät niin suuresti muista yhteisön jäsenistä, kun taas yhteisön jäsenet ovat hyvin riippuvaisia heistä. Perjantai ja Crusoe pystyvät sanelemaan yhteisön päätökset koska heillä on keskinäisriippuvuuden epäsymmetrian takia ylivoimainen kyky manipuloida koalitioiden rakentamista. Heillä on poliittinen valta yhteisössä.

Taloudelliset resurssit syntyvät epäsymmetrisistä keskinäisriippuvuussuhteista. Jos mikä tahansa yhteiskunta jaetaan kahtia on köyhempi puolisko aina riippuvaisempi rikkaammasta kuin toisin päin. Riippuvuuden syy ei ole raha, vaan se sama syy miksi toinen puolisko on rikkaampi. Se on rikkaampi sen takia, että köyhempi puolisko tarvitsee niitä palveluita mitä rikkaampi puolisko pystyy tarjoamaan enemmän kuin rikkaampi tarvitsee köyhemmän palveluilta. Näin köyhät maksavat rikkaille enemmän kuin rikkaat heille. Tämä epäsymmetriseen keskinäisriippuvuuteen perustuva valta on tärkeämpi kuin pelkkä taloudellisten resurssien tuoma potentiaalisen ostamisen valta.

Ihmisten kykyä tuottaa hyötyä ei voi toinen toiselta viedä tai ihmisten kesken tasata. Se mikä voidaan kuitenkin viedä on pääoman tuoma valta. Ennenpitkää keskinäisriippuvuussuhteissa voittavat keräävät itselleen pääomaa, jonka köyhät voivat väkivalloin viedä ja näin väliaikaisesti tasata keskinäisriippuvuussuhteen luoman valta-asetelman. Tämän jälkeen homma alkaa kuitenkin alusta.

Tuloerot ovat olemassa jo ilman rahaa!

Marjattahe - 4.6.2013

Vedonlyönti ja elintarvikeala pitäisi jotenkin pystyä erottamaan toisistaan, mutta se lienee mahdotonta.

Miten nopeasti nettiraha kiertää maapallon? Arvaan, että siihen ei kulu aikaa niin paljoa kuin Jules Vernen päivinä.

Taloustietelijä 10e2 - 5.6.2013

Keynesläinen talouspolitiikka?
Kiinnostava juttu, vaikka menikin tietysti suurelta osin yli hilseen. Eikä ihme, kyllähän näitä taloustietäjiä on viime vuosina piisannut maailmalla, ja kuinka ollakaan, taantumassa silti ollaan. Pisti silmään, että Pelttari kertoi John Keynesin talousteoriasta, jonka mukaan elvytys eli rahan lisääminen keskuspankilta olisi taantumassa hyvää talouspolitiikkaa. Eikä velanotto valtion näkökulmasta ole huono asia, kuten Japanin esimerkki osoittaa.

Björn Wahlroos taas kertoo (Kauppalehti 5.6.2013), että Japani yritti epätoivoisesti yli 20 vuotta toteuttaa keynesläista talouspolitiikkaa, mutta laihoin tuloksin. Viime vuosina Japani on sitten VAIHTANUT elvytyspolitiikkaan eli lisännyt rahaa talouteen, ja tulokset ovat lupaavia.

Eli mitä se keyneisläisyys siis oikein on? No oli mitä oli, Suomihan nyt joka tapauksessa Saksan vanavedessä toteuttaa tätä tiukkaa rahapolitiikkaa, jonka johtotähtenä on matala inflaatio. Ehkä ei pitäisikään?

Bitcoinin aktiivinen käyttäjä - 9.6.2013

Koko talousjärjestelmän voi myös kyseenalaistaa täysin ja siirtyä johonkin muuhun talouteen. Esimerkiksi vaihtoehtoinen Bitcoin-talous ei mahdollista millekään taholle rahan määrän lisäämistä, vaan se on vakio. Tästä seuraa, että rahaan voi järjestelmän vakiinnuttua todella luottaa. Vakiintumisella tarkoitan sitä, että uusiin juttuihin ei aina osaa luottaa ennen kuin näkee niiden todella toimivan käytännössä ja ehtii itsekin perehtyä. Bitcoin-valuutan arvo määräytyy juuri kysynnän ja tarjonnan mukaan.

Bitcoinin arvo nousee helposti uusien bitcoin-talouteen osittainkin siirtyvien lisätessä kysyntää. Kysyntää kasvattaa myös bitcoinien häviäminen; kun joku syystä tai toisesta hävittää bitcoinejaan lopullisesti esim. tietokoneen kovalevyn tuhoutuessa tulipalossa ja varmuuskopion puuttuessa, niitä ei voida mitenkään palauttaa, vaan ne ovat ainiaaksi kadonneita järjestelmästä.

Tämähän ei toimisi eurojen tai markkojen kanssa, sillä eurot loppuisivat jo normaalin kulumisenkin vuoksi kesken. Bitcoineja sensijaan voi käyttää pieninäkin osasina, joten ei ole ongelma vaikka yhden Bitcoinin arvo nousisi sadan työläisen vuosipalkan suuruiseksi.

Bitcoin on jännittävä testi, jossa itsekin olen mukana. Bitcoinista olisi mukava lueskella ammattitaitoisesti kirjoitettuna miltä se näyttää erilaisten taloustieteiden valossa. Miten jatkuvasti kasvava arvo vaikuttaa esimerkiksi säästämisen kautta yhteiskuntaan? Väheneekö lainojen tarve? Mitä ihmettä oikein tapahtuu, jos Bitcoinin kaltaiset valuutat yleistyvät?

Juhani Harjunharja - 11.6.2013

Artikkeli on mielenkiintoinen, analyyttinen ja uusia näkemyksiä tuottava. Toisaalta rahan käyttöä arvon mittana ei voitane väheksyä, vaikka rahan moraalista teoreettinen pohdinta onkin vielä paljolti hakusessa. Rahan ja pääoman suhdetta yhteiskunnallisena vallanpitona voisi vielä enemmänkin selventää. Karl Marxin Pääomassa asiaa on toki valaistu, mutta nykytilanteessa ns. virtuaalirahasta lienee syntynyt vielä monimutkaisempi valtasuhdeverkosto, jota olisi syytä käsitellä nykytietojen valossa.

Raha, pääoma, valta ja velka, siinä siis yksi lisäpohdinnan paikka.

M.M. - 23.6.2013

Kohdassa 3 tehdään osin omituisia päätelmiä.

Esim. "Jotta raha olisi kuin hyödyke, keskuspankkien pitäisi laskea sitä liikkeelle rajattu määrä. Koska näin ei ole, ei rahan arvon kehitys noudata samoja lainalaisuuksia kuin muiden hyödykkeiden arvon, eikä rahan tarjonta luo suoraan sen kysyntää."
Samalla logiikalla banaani olisi hyödyke vain, jos niitä olisi laskettu liikkeelle rajattu määrä. Banaaneja, kuten useita muitakin hyödykkeitä, tuotetaan lisää ja kulutetaan pois.

Haastateltavat ovat ilmeisesti erehtyneet sotkemaan rahan hinnan ja luoton/velkakirjan hinnan. Rahan hinta on se, mitä rahalla saa. Jos kilo banaaneja maksaa kaksi euroa, on euron markkinahinta puoli kiloa banaaneja. Tämä hinta määräytyy kysynnän ja tarjonnan mukaan. Luoton hintaan vaikuttaa rahan hinta, takaisinmaksuhetken arvioitu rahan hinta sekä riski takaisunmaksun toteutumattomuudesta. Pankkiluotossa luodaan uutta rahaa, minkä johdosta pankkilaina on pääsääntöisesti halvempaa kuin juuri ennen lainahetkeä jo olemassaolevan pääoman lainaaminen.

Raha on neutraalia lokaalisti (suljetussa talouden osassa) sekä pitkällä aikavälillä kokonaistasolla. Lyhyellä aikavälillä kokonaistasolla se ei ole neutraalia, sillä "uusimman rahan" (juuri luotonlaajennuksessa luodun pankkitalletuksen) haltijalle rahalla on vähemmän arvoa kuin mikä sen hinta markkinalla on, ts. tuoreen rahan omistaja pääsee vaihtamaan epäarvokkaan rahan täyteen hintaansa arvostettuun toiseen hyödykkeeseen (esim. banaani tai asunto), kun myytävään markkinaan ei ole vielä hinnoiteltu lisääntynyttä rahamäärää. Kun tieto rahan tarjonnasta leviää markkinoille, sen hinta laskee suhteessa muihin hyödykkeisiin, mikä näkyy banaanien ja asuntojen nimellishintojen nousuna, mikäli niiden tarjonta pysyy likimain vakiona.

Nea Helena Kreula - 2.2.2014

Hyvä juttu. Kieli ehkä kankeaa, mutta monimutkaisen asian lyhyesti ilmaisu on vaikeaa.

Tämäkin keskustelu ja artikkeli taustanaan haluan tuoda julki: Nykysuomessa/nykymaailmassa maksetaan aivan uskomattomia optioita ihan tavallisille kuolevaisille ihmisotuksille. Kenenkään ihmisen työpanos ei ole satojen miljoonien arvoinen! Koko pörssitalous( pörssikeinottelu on yksi iso puhallus ja kupla, jonka toivoisi jotenkin hallitusti puhkeavan. Kravattikaularosvot pahimpia maailman ja ihmisen tuhoajia!

JHJ - 2.2.2014

LÄHTEET ja kiintoisaa luettavaa-luettelosta
puuttuu eräs keskeinen julkaisu:

Bernard Lietaer, Christian Arnsperger, Sally Goerner ja Stefan Brunnhuber
Money and Sustainability. The missing Link
A Report from the Club of Rome - EU Chapter
Triarchy Press 2012

Lietaer oli mukana perustamassa euron.
Raportti sisältää selkeän näkemyksen siitä miten raha syntyy ja vertaa useita Bitcoin-tyyppisiä maksuvälineitä.

Late - 2.2.2014

Deflaatiota eli rahan katoamista markkinasta ei mainittu lainkaan. Se on vielä inflaatiota suurempi peikko koska johtaa omaisuusarvojen romahdukseen.

Pekka Vataja - 2.2.2014

Kun liikepankki antaa lainan,sen on hankittava tai sillä on oltava vastaava jällenrahoitus markkinoilta (säästäjiltä tai rahamarkkinoilta talletuksena ,pääomamarkkinoilta tms) tai viime kädessä keskuspankilta.Yksityisellä pankilla ei ole oikeutta luoda rahaa antamalla lainaa johon sillä ei ole jälleenrahoitusta,Tämä oikeus on keskuspankilla ja se voi luoda rahaa ja lisätä siten luotonantoa liikepankeille ja sitä kautta luotonantoa markkinoille.Liikepankien luotonantoa säädellään myös vakavaraisuus- ja varantovaatimuksien kautta, Moni muukin asia jutussanne kaipaa täsmennystä.

Jussi Miettinen - 12.5.2014

Kyllä näitä pankkien puolustajia tuntuu olevan joka paikka täynnä. Asiahan on niin, että nykyisessä rahajärjestelmässä lähes kaiken kierrossa olevan rahan luovat nimeenomaan liikepankit myöntäessään lainaa asiakkailleen. Toki lainan vastineeksi vaaditaan aina jotain: lupauksia tulevasta tai kiinteää omaisuutta.

Mutta usein unohtuu se oleellinen asia, että tämä luotu raha ei ole ilmaista, vaan se on maksettava takaisin korkoineen, eli enemmän kuin on alunperin lainattu. Kun yhdistetään tämä siihen, että rahaa ei voi saada kuin liikepankilta lainaamalla, eikö tämä tarkoita loogisesti sitä, että tuo koron osuus on jonkun lainattava tai sitä ei muuten ole mahdollista pankille maksaa? Tämä tarkoittaa siis sitä, että jos uusia lainoja ei oteta tarpeeksi kattamaan entisten korkoja, kaikki eivät kykene suoriutumaan veloistaan.

Näin on siis luotu järjestelmä, joka pysyy pystyssä sääntöjen mukaan "pelattaessa" ainoastaan riittävän talouskasvun varassa. Tämä myös tarkoittaa, että tuotannon määrällä ei ole merkitystä, ainoastaan tuotannon määrän suhteellisella kasvunopeudella. Näin ollen "hyvinvointia" ei luo tuotanto vaan sen kasvu. Perustelkaa selkeästi ja ennen kaikkea loogisesti jos olen väärässä.



Pari oleelllista lainausta Engalnnin pankin julkaisusta http://www.bankofengland.co.uk/publications/Documents/quarterlybulletin/2014/qb14q1prereleasemoneycreation.pdf:

"In the modern economy, most money takes the form of bank deposits. But how those bank deposits are created is often misunderstood: the principal way is through commercial banks making loans. Whenever a bank makes a loan, it simultaneously creates matching deposit in the borrower’s bank account, thereby creating new money."

"And reserves are, in normal times, supplied ‘on
demand’ by the Bank of England to commercial banks in exchange for other assets on their balance sheets. In no way does the aggregate quantity of reserves directly constrain the amount of bank lending or deposit creation."

Tässä vielä loppukevennyksenä linkki keskusteluun, joka mielestäni selkeästi osoittaa, että tietyllä väestönosalla on vahva motiivi säilyttää ihmisten tietämättömyys nykyisen rahajärjestelmän perustasta:

http://www.youtube.com/watch?v=gP8h7Mapj8c

Kommentoi artikkelia

Toimitus käy läpi kaikki kommentit ennen julkaisua. Kommentteja voidaan julkaista myös Yliopisto-lehdessä.

Voit käyttää tekstin joukossa yleisimpiä html-tageja (<i>, <b>, jne.).








Hae Yliopisto-lehden juttuja