Jos etsit tasapainoista elämää

Yliopisto-lehti 5/2012

Inhimillinen. Hyvää muotoilua. Korkea elintaso. Vihreä. Tasa-arvoinen. Hieno paikka lasten kanssa. Tasapainoista elämää.

Nyt ei puhuta Suomen vehmaasta maaseudusta, nyt puhutaan Helsingistä.

Äänessä ovat kansainväliset osaajat, informaatioteknologian nomadit, jotka muuttavat työn perässä milloin Pariisiin, milloin Kaukoitään.
Mutta toisaalta: kallis. Järjettömän kallis. Huono hinta-laatu-suhde. Liikaa lasiparvekkeita. Talot palikoita ja kaikki asunnot saman näköisiä. Heikkoa laatua. Pitkät ajomatkat. Hinnat kuin Lontoossa, vaikkei ole kunnon metropoli.

Miinuksista huolimatta Helsinki on päässyt houkuttavien kaupunkien joukkoon 2000-luvulla, 1990-luvun lamasta irti räpisteltyään.

REIPPAAT JA SUKKELAT

— 90-luku oli selvä kulttuurillinen taitekohta. Tietoliikenteen alat kehittyivät vauhdilla ja Suomesta tuli osa globaalia taloutta, kaupunkimaantieteen tutkija Kaisa Kepsu vahvistaa.

Pääkaupunkiseudulla asuu osaavaa väkeä. Hyvä koulutus luo kilpailuedun suhteessa maakuntien ja myös maailman kaupunkeihin. Yliopistojen ja yritysten yhteistyö on luontevaa. Joku tuntee aina jonkun, jolta kysyä ja jonka kanssa asioita voisi edistää.

Toisin kuin usein kuvitellaan, suomalaiset eivät ole jähmeitä eivätkä mykkiä.

— Pienessä maassa ollaan aika ketteriä asioiden jouduttamisessa ja ideoiden konkretisoimisessa. On helppoa saada oikeat ihmiset saman pöydän ääreen ja polkaista pystyyn monen toimijan projekteja. Tämä on oikeastaan se tärkein juttu Helsingin talousnousun ja uusien elinkeinojen taustalla, Kepsu muistuttaa.

MUKAVAA ELÄMÄÄ

Kaisa Kepsu on ollut mukana maantieteen kansainvälisessä ACRE-tutkimuksessa, jossa on vertailtu kolmentoista eurooppalaisen kaupungin vetovoimaisuutta. Miksi haastatellut osaajat ovat valinneet juuri Helsingin seudun? Heillä luulisi olevan varaa valita työpaikkansa.

— Aika monella on ollut yhdysside Suomeen jo aiemmin, nais- tai miesystävä. Etsimme myös haastateltavia, jotka eivät ole tulleet rakkauden vaan nimenomaan työn perässä Helsinkiin.

Joukossa on sekä perheen kanssa muuttaneita että määräaikaisen pestin sopineita, joiden perhe on jäänyt kotimaahan. Tutkimusryhmä haastatteli myös pariskuntia, joiden kumpikin osapuoli oli saanut töitä Helsingistä.

Kaupunki saa uudisasukkailta kautta linjan kehuja pohjoismaisen hyvinvointivaltion parhaista piirteistä: tasa-arvoisuudesta, koulutetusta työvoimasta, elintasosta ja suomalaisten kielitaidosta. Myös Helsingin inhimillinen mittakaava miellyttää.

— Helsingissä on helppo liikkua, ja kaupunki on turvallinen. Täällä on mukavaa elää perheen kanssa, kun kaikki toimii eikä byrokratia vaikeuta ihmisten elämää, Kepsu luettelee.

Nämä hyvät asiat ovat tulleet kansainvälisille osaajille yllätyksenä — ja saattavat ne osin yllättää helsinkiläiset itsensäkin, jotka pakkaavat kuvittelemaan, että meillä sitä byrokratiaa vasta onkin, Kaisaniemen puistoterroristeista puhumattakaan.

Elämänlaadun markkinoimisessa olisi vielä sarkaa, vaikka Monocle ja Wallpaper ovat Helsingin jo löytäneetkin.

OMA RINKI

Nuoret kosmopoliitit eivät ole aivan yhtä innostuneita Helsingin hohdosta kuin perheelliset. Sosiaalinen elämä on nihkeää. Miksei kukaan pyydä kotiinsa vierailulle? Minne kaikki katoavat konttorista neljän jälkeen, varsinkin perjantaisin? 

—Kauppaan, harrastuksiin, kesämökille. Suomi on perhekeskeinen maa. Verrattuna muihin tutkimuksen kaupunkeihin Helsingissä ei pinkaista pubiin vaan lähdetään kotiin lasten luo.

Sisäänpäin kääntyneisyys on yksi tutkimuksessa mainituista miinuksista: yksin kaupunkiin muuttaneet kärsivät siitä, etteivät suomalaiset juuri kaipaa läheisempää kontaktia työtovereihin.

Se, mikä tekee suomalaisen verkoston päätöksenteosta ripeää ja yhteisesti hyväksyttyä, voi näyttää ulkomailta tulleesta ummehtuneelta sisäpiirin meiningiltä. Kansainvälistä osaajaa ei hevin oteta mukaan tuttujen opiskelu- ja työkavereiden rinkiin, jossa kaikki tuntevat saman alan tekijät.

— Työmarkkinoissamme on hyvä veli -verkoston elementtejä. Suljettuun piiriin ei ole helppo päästä sisään, Kepsu vahvistaa.

Helsinkiin asettuneet ovat kuitenkin vaikuttuneita suomalaisten työtehosta. Alkuun työpäivät vaikuttavat kummallisen lyhkäisiltä ja kokoukset töksähteleviltä, mutta sittemmin tehokkuutta opitaan pitämään etuna eikä haittana.

— Helsingissä saa elää muutakin kuin työelämää.

LASISTA JA LEGOISTA

Suomalaisten asuntojen laatu ei saa kiitosta, mutta asumisen hinta se vasta pöyristyttääkin. Hinnat kuin Pariisissa mutta talot kuin Itä-Euroopassa - kun maksaa itsensä kipeäksi, toivoisi edes kaunista ja yksilöllistä kotia. 

— Asumiskustannusten nousu on tyypillinen ongelma kasvavissa kaupungeissa, tältä osin olemme päässeet menestyjien kerhoon. Haastateltujen mielestä Helsingille on ominaista se, että talot näyttävät samanlaisilta eikä monimuotoisia ratkaisuja tahdo löytää.

Japanilainen it-osaaja oli kummissaan, kun työnantaja oli hommannut hänelle 20 neliön yksiön asunnoksi. Vaikka hänen kotikaupunkinsa oli Tokio, silti ahtaus yllätti. Toinen haastateltu oli vielä skeptisempi Helsingin suhteen: "Kuka tahansa ostaja, joka harkitsee muuttoa, katsoisi hintoja ja toteaisi: Ei ikinä."

— Erityisen ihmeissään haastatellut olivat uusien alueiden lasiparvekkeista, jotka ovat todella lähellä toisiaan. Siellä naapuri kaikessa rauhassa puuhailee shortseissa, lähes kosketusetäisyydellä, Kepsu havainnollistaa.

Näkymä on sama niin Arabianrannassa kuin Konalassa: uusia tiilitaloja vieri vieressä, pihan puolella lasikuutioita. Olisiko Helsinki tältä osin sittenkin metropoli, jossa ihmisten läheisyyttä ja ahtautta kestetään? Vai onko Suomessa yhä jäänteitä agraariajan ahtaasta asumisesta, jossa oman huoneen tapaista luksusta ei tunnettu? Kun meillä kaivataan omaa tilaa, mennään luontoon, vaikka merelle. Niin tai näin, muutosta asumiskulttuuriin ei taida olla luvassa.

— Helsingin seudun päättäjät ovat nostaneet kätensä pystyyn asuntokysymyksen kohdalla. Täällä on ongelmia sekä edullisten perheasuntojen että laadukkaiden, monipuolisten kohteiden tuottamisessa.

Myös yksilöllisistä yhden hengen asunnoista on huutava pula. Asuntotuotanto keskittyy varman päälle -ratkaisuihin. Kolme huonetta ja keittiö myy. Kuin päällekkäin pinottuja legopalikoita, huokaisi eräs kansainvälinen osaaja.

ÜBERCOOL

Jos asumisen hinta nostaa verenpainetta, myös työpaikalla tuli vastaan hämmästyttäviä tapoja. Matala hierarkia jopa shokeeraa jäykemmän työkulttuuriin jälkeen, ainakin aluksi.

— Kuka tahansa voi täällä heittää herjaa pomonsa kanssa tai väittää vastaan esimiehelleen kokoustilanteessa, Kepsu luonnehtii.

Suomalaiset ammattilaiset luottavat osaamiseensa, mikä heijastuu työyhteisöjen keskustelukulttuuriin. Omaa näkemystä ei tarvitse pitää piilossa vaan reippaita kannanottoja ja ehdotuksia arvostetaan.

Toinen suomalaisten itsetuntoon liittyvä yllätys tulikin sitten käänteisesti. Helsinkiläiset eivät tunnu aina ymmärtävän, miten mainiossa kaupungissa he elävät.

Talvikauden pimeydestä ja kummallisesta kielestä huolimatta Helsinkiä pidettiin paikkana, jossa on hyvä olla. Edes kosteanpuoleinen alkoholikulttuuri ei tyrmää.
"Helsinki on übercool paikka. Joten mielestäni sen urbaanista kulttuurista voisi pitää enemmän meteliä. En ole huomannut rummutettavan tätä mitenkään esimerkiksi taiteen tai arkkitehtuurin kautta", ihmettelee eräs tutkimukseen vastanneista.

— Helsingillä onkin sarkaa parhaiden puo-liensa esilletuomisessa. Designvuoden tapaisilla sesonkitapahtumilla on paremmat mieleen jäämisen mahdollisuudet kuin varsinaisella mainostamisella.

Oma heijastusvoimansa on varmasti niillä Helsingistä jo lähteneillä ammattilaisilla, jotka kertovat kokemuksistaan eteenpäin. Positiivista vaikutelmaa voisi vahvistaa pyytämällä kollegaa syntymäpäiville tai poikkeamalla joskus konttorin lähibaariin. Ja kauniista, muunneltavista, kohtuuhintaisista asunnoista olisi iloa alkuasukkaillekin.

Kelpaisi! Asuintalot jos mitkä toisivat arjen designia kaikille. Jos rakentamisessa on aina pakko karsia ylimääräisestä kivasta, aloitettaisiinko pihoista?

Teksti: Arja Tuusvuori

Kuva: Maria Niku / Vastavalo

Kommentoi artikkelia

Toimitus käy läpi kaikki kommentit ennen julkaisua. Kommentteja voidaan julkaista myös Yliopisto-lehdessä.

Voit käyttää tekstin joukossa yleisimpiä html-tageja (<i>, <b>, jne.).