Seeprakalan aivot

Yliopisto-lehti 1/2011

Läpinäkyvä kala auttaa hermosto­sairauksien tutkimuksessa.

Talvi on ollut vilpoinen, mutta Neurotieteen tutkimuskeskuksen pakastin panee paremmaksi: -76 astetta celsiusta. Biolääketieteen professori Pertti Panula kaivaa pakkasesta näytille muoviin pakattuja pieniä seeprakaloja - tai ainakin niiden osia.

- Enimmäkseen täällä on pieniä koeputkia, joissa on pieneen nestetilkkaan säilöttyjä seeprakalan aivoja, Panula esittelee.

Seeprakalojen avulla tutkijat yrittävät etsiä hoitokeinoa Parkinsonin ja Alzheimerin tauteihin. Panula hehkuttaa kalojen soveltuvuutta koe-eläimiksi.

- Seeprakala on nuorena läpinäkyvä. Sydämen pumppaus ja verisolut näkyvät helposti suurennuslasilla.

Lisäksi kala kehittyy niin nopeasti, että tärkeimmät elimet ovat näkyvissä jo vuorokauden kuluttua hedelmöittymisestä.

- Etuna hiiriin ja rottiin on myös se, että seeprakala ei kehity vaikeasti tutkittavassa kohdussa.

Seeprakalan perimä tunnetaan hyvin, ja siltä löytyy ne geenit, joiden mutaatiot ovat Parkinsonin ja Alzheimerin taudin taustalla. Mutaatio tekee geenin toimintakyvyttömäksi, mikä johtaa erilaisiin hermosto-oireisiin. Mutta kuinka? Sitä ei vielä tarkalleen tiedetä.

- Seeprakaloilla voimme tutkia tautien syntymekanismia tekemällä kyseisen geenin toimintakyvyttömäksi. Näin voidaan ehkä löytää kohta, johon lääkityksellä voi vaikuttaa. Vaikkei Parkinsonin tautia pystyttäisi parantamaan, jo oireiden viivyttäminen 5-10 vuodella olisi arvokasta.

On tutkimuskeskuksessa eläviäkin kaloja. Solisevissa akvaariohuoneissa ilma on suorastaan trooppisen lämmin ja kostea.

- Seeprakala elää Intian riisipeltojen ojissa ja lammikoissa, joten veden pitää olla 28,2-asteista, Panula tietää.

Akvaarioissa uiskentelee erilaisia kalakantoja. Toisille on tuotettu keinotekoisesti ihmisen Alzheimerin tautia, toisille Parkinsonin tautia muistuttava mutaatio ja kolmannet jäävät vertailuryhmäksi.

Elävillä kaloilla tehdään käyttäytymiskokeita. Kala säikäytetään valolla tai äänellä, ja superkamera räpsii reaktiosta tuhat kuvaa sekunnissa. Se paljastaa myös terveiden ja sairaiden kalojen reaktioiden eroja.

Toinen laite kuvaa sata kalaa kerralla, ja tietokoneohjelma tallentaa kaikkien kalojen liikeradan.

- Yleinen pyrkimys on vähentää nisäkkäiden käyttöä koe-eläiminä. Kymmenessä minuutissa voi tutkia sata kalaa. Tietomäärä on siten satakertainen siihen verrattuna, mihin päästään hiirillä. Sitä paitsi hiiri kuolisi, jos siltä poistaisi tutkimamme geenin, Panula vertaa.

Aivotutkimusyksikön seeprakalapakasteet ovat tiukassa järjestyksessä. Panula muistaa uransa alkuajoilta muilta tutkijoilta periytyneen pakastimen, jonka pohjalta löytyi isohko kudosnäyte kahvipurkkiin säilöttynä.

- Purkissa oli teksti "pässin muna, älä koske" ja perässä tutkijan nimi, Panula naureskelee kivesten verenkiertoa tutkineen ryhmän aarretta.

teksti Antti Kivimäki
kuva Veikko Somerpuro

Kommentoi artikkelia

Toimitus käy läpi kaikki kommentit ennen julkaisua. Kommentteja voidaan julkaista myös Yliopisto-lehdessä.

Voit käyttää tekstin joukossa yleisimpiä html-tageja (<i>, <b>, jne.).