Geeni kehtoa keinuttaa

Yliopisto-lehti 9/2010

Kuka isovanhemmistasi hoiti sinua ollessasi lapsi? Kuka isovanhemmista hoitaa sinun lapsiasi? Kenen lapsesi lapsia sinä hoidat - ja miksi? Vastauksen tarjoaa evoluutioteoria. 

Arkikokemus paljastaa jo osan totuutta. Jos äidinpuoleiset isovanhemmat asuvat lähellä, lapsiperheet turvaavat useimmin heihin pyytäessään mummoa tai vaaria lapsenvahdiksi tai pidempiaikaiseksi hoitajaksi.

Voisi ajatella, että selitys johtuu suomalaisen nykynaisen vahvasta asemasta perheessään. Jos äiti saa päättää, kuka hänen lastaan hoitaa, on luonnollista, että hän valitsee kunniatehtävään oman äitinsä, joka on useimmiten läheisempi kuin anoppi. Simppeli sosiaalipsykologinen selitys, kysymyshän on tunteista!

Mutta mistä ja miksi nämä tunteet, kysyykin evolutiivinen näkökulma. Evoluutioteorian mukaan isovanhempien kannattaa investoida lapsiinsa ja lapsenlapsiinsa, koska näin he voivat edistää omien geeniensä leviämistä.

- Isovanhemmat eivät kuitenkaan ole keskenään tasa-arvoisessa asemassa, koska toiset voivat olla varmempia geneettisestä sukulaisuudesta lapsenlapseensa kuin toiset, historian alan väitöskirjaansa valmisteleva Mirkka Danielsbacka sanoo.

Isyyden ikuinen epävarmuus

Äidinäiti voi olla sataprosenttisen varma geneettisestä sukulaisuudesta lapsenlapseen, mutta isyyden epävarmuuden vuoksi äidinisä ei voi olla täysin varma sukulaisuudesta tyttäreensä eikä isänäiti poikansa sukulaisuudesta lapseensa. Epävarmimmassa asemassa on isänisä: hän ei voi olla varma omasta geneettisestä sukulaisuudesta poikaansa eikä poikansa sukulaisuudesta lapseensa. Siksi isänisän kohtalona on usein jäädä kaukaisimmaksi hahmoksi lapsenlapselleen.

Eri tutkimusten mukaan moderneissa länsimaisissa yhteiskunnissa vain noin 2-3 prosenttia oletetuista isistä ei todellisuudessa ole lapsensa biologinen isä. Epävarmuus tuntuu kuitenkin iskostuneen vankasti ihmismieleen vuosituhansien varrella. Eniten hoivataan lapsenlasta, joka on takuuvarmasti oma biologinen jälkeläinen.

Mirkka Danielsbacka, sosiaalitieteiden tohtorikoulutettava Antti Tanskanen sekä psykologian yliopistotutkija Markus Jokela osoittavat 13 Euroopan maata käsittävässä tutkimuksessaan, että isoäidit ja isoisät suosivat tyttärensä lapsia hoitamalla näitä enemmän ja useammin kuin muita lapsenlapsiaan. Äidinäidit hoitavat lapsenlasta eniten, äidinisät ja isänäidit seuraavaksi eniten ja isänisät vähiten. Äidinisät ja isänäidit hoitavat lapsenlapsia yhtä paljon, mikäli isänäideillä ei ole lapsenlasta tyttäriensä kautta.

- Evoluutioteoria selittää lastenhoidon jakautumista paremmin kuin vaikkapa sosialisaatioteoria, jonka mukaan isoäidit hoitavat lapsenlapsiaan enemmän kuin isoisät sukulinjasta ja biologisesti varmemmista jälkeläisistä riippumatta, Tanskanen toteaa.

Sama tilanne päti eri puolilla Eurooppaa.
- Hämmästyttävintä oikeastaan oli se, kuinka uskollisesti tulos noudatteli hypoteesejamme.

Mummo ja henkiin jäämisen taito

Evoluutiotutkimus sosiaalitieteisiin yhdistyneenä on vielä varsin uutta. Tutkijakolmikon mukaan evolutiivisen teorian käyttökelpoisuuteen kohdistuu edelleen ennakkoluuloja. Sosiaalitieteissä on tunnustettu tietyt biologiset reunaehdot, mutta ei sitä, että evoluutio voi todella vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen.

- Sosiaalitieteissä painotetaan yhteiskunnan muutosta. Evolutiivinen näkökulma tuo näkyviin jatkuvuudet pitkällä aikavälillä, Tanskanen vertaa.
- Evoluutioteoreettisella tutkimuksella pystytään johtamaan hyvin erityyppisiä ennusteita sosiaalitieteellisistä aineistoista.

Isoäitien rooli on keskeinen ihmisen evoluutiohistoriassa. Biologit Virpi Lummaa ja Mirkka Lahdenperä ovat aiemmilla tutkimuksillaan osoittaneet, kuinka suuri merkitys isoäideillä oli lastenlastensa hengissä selviytymiselle esiteollisessa Suomessa. Evoluutioteoriasta löytyykin selitys sille, miksi naiset ylipäätään elävät menopaussin jälkeen useita kymmeniä vuosia, mikä on nisäkkäille erityisen poikkeuksellista. Lapsen kasvatus terveeksi aikuiseksi on vaatinut koko perheen, myös vanhemman ikäpolven, panostuksen.

Kuka muistaa vielä eläintieteilijä Desmond Morrisin 1960-luvulla hätkähdyttäneen Alaston apina -kirjan? Evolutiivisen yhteiskuntatutkimuksen näkökulma on muuttunut paljon, sanovat suomalaistutkijat. Varhaisen sosiobiologian korostama ihminen eläimenä -näkemys, jonka mukaan kulttuuriset tekijät ovat vain biologiamme päälle liimattuja koristeita, jäi 1970 luvulle.

- Nykyisessä evoluutiopsykologisessa tai käyttäytymisekologisessa tutkimuksessa ei ajatella, että ihminen olisi vain karvansa pudottanut simpanssi. Evoluution myötä muodostuneet psykologiset mekanismit ja ihmisten kehittämät sosiaaliset käytännöt ovat kaikki osia ihmisluonnon kokonaisuudessa, Jokela painottaa.

Sosiologiset ja sosiaalipsykologiset mallit tarkastelevat sitä, miten ihmisyhteisöt toimivat ja millaisia tunteita toimintaan liittyy. Evoluutioteoreettisen selitysmallin mukaan tunteillekin on olemassa selitys.

Äitejä kotipihoilla

Sosiaalipolitiikka keinuttaa kehtoa siinä missä geenitkin.
Suomessa naisten työssäkäynti on lähes yhtä yleistä kuin miesten, mutta toimivasta päivähoidosta huolimatta 85 prosenttia alle 3-vuotiaden lasten äideistä jää äitiysloman jälkeen kotihoidontuen varassa kotiin. 

Vain hiukan yli puolet alle esikouluikäisistä lapsista on päivähoidossa, mikä poikkeaa eurooppalaisesta yleislinjasta. Toisin kuin äkkiseltään ajatellaan, Suomessa hoivataan lapsia kotona pitkään. Niinpä monessa perheessä turvataan isovanhempiin, kun kaivataan joustoa menemisiin.

Yhteiskunnan muuttuessa biologiset vaistot eivät silti häviä muutosten alle, vaikka näinkin on joskus ajateltu.
- Joskus käy päinvastoin, Antti Tanskanen sanoo.

Nykypäivän aineistosta tehty tutkimus ei olisi pätenyt sata vuotta sitten, jolloin miniä varsin usein muutti miehelään. Silloin miehenpuoleiset isovanhemmat olivat fyysisesti lähellä ja naisen omaiset kaukana. Lastenhoidon ratkaisi käytännöllisyys eikä perimä.
- Yhteiskunnassa, joka ei rajoita yksilöiden käyttäytymistä tiukoilla normeilla, ihmiset voivat toimia luontaisemmin, omiin taipumuksiinsa nojaten. Sama on havaittu monissa ilmiöissä.

Hyvinvointiyhteiskunta onkin mitä parhain tutkimusalusta perhetutkimuksellemme, Markus Jokela huomauttaa.

Kommentit

Saija Laukkanen - 27.10.2010

Nykyään isovanhemmat eivät voi olla varmoja, että lapsenlapsi on tyttären kautta omaa geneettistä perimää. Luovutetuilla sukusoluilla tehdään nykyään vuosittain useita hoitoja. Ehkä jopa kymmeniä.

Tätähän ei tietysti evoluutiomielessä ihmismieli ole vielä sisäistänyt.

Veikko R. Seppälä - 24.11.2010

No joo: Onhan se tietysti perustutkimusta.
Mutku; KAIKKI tämän alan 'tutkimukset' ja muut tieteelliset jutut tuppaa olemaan niin kovasti pahasti feministi-keskeisiä. Lähes kaikissa niissä peruskäsite on NYKYnainen, ihan kuin kaikki äitiyskin olisi vasta nykynaisten ansiota. Isät luokitellaan yleensä ulkopuoliseksi.
Mm. Treen Tullinaukiolla olevassa yliopistollisessa tutkimuslaitoksessa on hyllymetreittäin tieteellistä tutkimusta, graduja, väitöksiä, lisensiaatti- diplomi-ym. julkaisuja joissa tieteellisesti osoitetaan, että mies ei ole ihminen, vaan sika. Jolla ei tee mitään.
Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, miten lapset hoidettiin esim. miljoona vuotta sitten? Silloin ei ollut päiväkoteja.
Mutta mummi oli.
Mummu/mummi jne. on erittäin keskeisessä asemassa ihmisen evoluutiossa, joka selittää meidän pitkän iän. Se ON pidempi, kuin apinoilla.
Kun luin 70-luvun alussa Desmond Morriksen 'alaston apina', niin kauhistuin, kun hän sanoi, että: "Jokaiselle urokselle tarvittiin oma puoliso." Totesin, ettei se noin käy, kuten sanon sen blogissanikin:
http://www.alkuperamme.blogspot.com/
Mutta noin se käy. Siinä se taas on.
Ottaaks kaaliin?
Sorry, mutta kyllä valitettavasti tuossa blogissa todellakin ON ihmiskunnan alku. Ja myös se, mikä on sivilisaation ehdoton edellytys: Se on AVIOLIITTO.
Sensijaan siinäkään EI sanota, mikä on se ainoa SYY, miksi vain 'ihmisen' populaatio loi sivilisaation. Elinikäisiä avioliittojahan on ollut muillakin eläimillä jo satoja miljoonia vuosia. Ainakin linnuilla (150milj.v.) ja näinollen myös dinosauruksilla.
Onhan se kumma, kun YLIOPISTO ei ole kiinnostunut näin merkittävästä asiasta? Enhän MINÄ tähän tarvitse, kuin ankaraa kritiikkiä. Vastaan kyllä sanoistani, kunhan tietäisin vain, minne?

Kari Ojala - 7.3.2011

- Onko hedelmättömyys perinnöllistä?

kristiina - 29.3.2011

Hei.

Ylläoleva tutkimus pätee ainakin minun perheeseeni. Äitini hoiti poikiani vilpittömin mielin, mitä todistaa vieläkin esikoisemme lämmin suhde mummuun. Mieheni äitiin tunsin aina olevani kiitollisuudenvelassa, mikäli joskus pyysimme häntä apen kanssa hoitamaan poikiamme. Toisaalta oletan anopin käyttäytymisen heijastelevan hänen suhdettaan minuun.

Toivokaamme hyvinvointiyhteiskunnan rakenteiden säilyvän edelleen. Se mahdollistaa alle 3-vuotiaiden kotihoidon, joka on mielestäni paras vaihtoehto lapsen kehityksen näkökulmasta.

anne - 29.3.2011

nyky synnyttäjä voi kohdata epävarmuutta, ehkä sellaisessa tilanteessa että, synnyttäjiä on yhtäaikaa useita ja synnytys avustajien kiireen vuoksi vauvat peräti vaihtuvat. arvio on kuitenkin toden näköisesti, että tälläinen tapahtuma on harvinaista. joten toden näköisesti nykyään käytössä olevat geeni sekä muut lääketieteelliset tukimus tavat lapsen aitoudesta sukulaisuuteen ovat lähes varmimmat.
kirkko historiallisesti , katsoen on peräti mahdollista,että perheen tyttären mennessä avioon on saattanut olla tarkoitus, että aviomies on tarkoitettu muuttamaan vaimon eli tyttären perheeseen,eikä miehen perheeseen,kuten on toden näköisesti käynyt historiallisesti katsoen.
uskoisin tai onko perätimahdollista, että nykyään tutkittavaan evoluuttioteoriaan vaikuttaa, myös ihmisen arki elämä, evoluution jatkuessa.
luin artikkelisi kiireen vuoksi nopeasti, aihe on kuitenkin kiinnostava.

Riikka - 23.5.2011

Entäs aviomiesten suhde äitiinsa ja anopin suhde miniäänsä?

Itse en voinut sietää ajatustakaan anopista mestaroimassa huushollissani ja hoitamassa lastani omilla opeillaan. Äitini sentään kuunteli minun mielipiteitäni.

Tosin minun anoppini ei kuunnellut omankaan tyttärensä mielipiteitä. Sabotoi minkä kerkesi kasvatustyötä. Mutta poikiaan hän puolustaa olivat nämä törttöilleet vaikka kuinka pahasti. Pahuus oli aina miniässä. Appiukko pysyi hiljaa.

Kommentoi artikkelia

Toimitus käy läpi kaikki kommentit ennen julkaisua. Kommentteja voidaan julkaista myös Yliopisto-lehdessä.

Voit käyttää tekstin joukossa yleisimpiä html-tageja (<i>, <b>, jne.).