Kaupungin puuvanhuksille lisäaikaa

Yliopisto-lehti 4/2009

Kaikki lahopuut eivät merkitse riskiä ihmisille, muistuttaa kaupunkipuiden vaurioista 3.4. väittelevä Minna Terho.

 Terho tutki Helsingissä vuosina 2001-2004 kaadettuja lehmuksia, vaahteroita ja koivuja Helsingin ydinkeskustan alueelta. Tuona aikana kaupungin henkilökunta kaatoi noin 250 puuta, joista 70 prosenttia oli todettu kaupungin omassa kuntotutkimuksessa vaarallisiksi.

Vaurioprofiilit vaihtelivat puulajin mukaan. Lehmuksella suuriman riskin aiheuttivat lattakäävän laho ja runkojen onkaloituminen. Koivua taas vaivasi yleinen ränsistyminen, ja vaahteran teki vaaralliseksi isojen oksien ja haarojen repeämisvaara.

Lahottajasienistä pahin oli lattakäävän laho. Helokka-lajeja Terho löysi kaikkein runsaimmin. Ne eivät kuitenkaan lisänneet kaatumisvaaraa, koska laho pysytteli sydänpuussa.

- Sydänpuussa pysyttelevä laho ei ole paha juttu. Lahon pitää levitä rungon läpi poikittaisesti, jotta se muodostaisi kaatumisriskin, Terho kertoo.

Sydänpuu on kuollutta ja elävä puu on pinnassa.

- Jos elävät osat ovat toiminnassa, niin puulla on mahdollisuus kasvaa karkuun lahoa. Siihen vaikuttaa lahottajasienen laji. Lattakääpä lahottaa pintapuuhun asti, mutta helakoiden laho jää useammin sydänpuun alueelle. 

Puun kunto määritetään tällä hetkellä vain nykytilan perusteella. Terhon mielestä se ei riitä, vaan lahoamisprosessin etenemistä tulisi seurata, sillä se voi olla seisahtuneessa tilassa. Etenkin onkalopuiden pitäisi päästä seurantaan.

-    Onkalopuut ovat suojelullisesti tärkeimpiä, koska linnut pesivät niihin ja monet hyönteiset viihtyvät niissä. Joillekin hyönteislajeille onkalot ovat elinehto.

Seuranta olisi mahdollista tomografialaitteella. Kalliita laitteita tosin on Terhon tietämän mukaan Suomessa vain kaksi ja nekin yksityisessä käytössä.

Kommentoi artikkelia

Toimitus käy läpi kaikki kommentit ennen julkaisua. Kommentteja voidaan julkaista myös Yliopisto-lehdessä.

Voit käyttää tekstin joukossa yleisimpiä html-tageja (<i>, <b>, jne.).